Pappilanmetsästä Ranskan Alpeille - Mikko Kuukka

Paljasjalkainen hämeenkyröläinen Mikko Kuukka on luonut pitkän ammattilaisuran jääkiekon saralla. SM-liigaotteluita 15 vuoden aikana Kuukalle on kertynyt yli 700 muun muassa Ilveksessä, Bluesissa ja JYPissä. JYP vuosina puolustajan tonttia hoitava Kuukka pääsi kohottamaan mestareiden liigan (CHL) voiton kunniaksi pokaalia JYPin voittaessa mestaruuden ensimmäisenä suomalaisjoukkueena vuonna 2018.

Kotimaan kärkiliigan lisäksi Kuukka on luonut kansainvälistä uraa Kanadan WHL-liigassa, Iso-Britannian sekä Tanskan pääsarjoissa. Nykyisellään hän pelaa Ranskan Charmonixissa toista kauttaan. Joukkueen kotisivuilla häntä luonnehditaan puhtaasti puolustavaksi pelaajaksi, joka tunnetaan erinomaisesta asenteestaan.

Kiekkouran alku

Mikko Kuukan ura on alkanut perinteisesti pihapeleistä ja tossulätkästä, joita Pappilanmetsän asuinalueen kaduilla kavereiden kanssa pelattiin aamusta iltaan. Pihahöntsyily oli hauskanpitoa ja ajanvietettä alueen lasten kesken. Kesät kuluivat jalkapallon parissa Apasseissa ja urheilupiireissä aktiivisten vanhempien mukana muun muassa yleisurheilukentällä Kyröskosken Ponnen tapahtumissa. Jääkiekko tuntui kuitenkin alusta asti nuoresta miehestä kaikkien omimmalta lajilta. Intohimoiseksi Ilveksen kannattajaksi lukeutuneet vanhemmat veivät jo varhain pojan Hakametsään seuraamaan SM-liigan pelejä tartuttaen samalla ilvesläisyyden lapseensa. Kuukan äiti on joskus kommentoinut, että ensimmäisiä opittuja sanoja ovat olleet Ilveksen liigapelaajien nimet. Lapsuuden unelmana oli joskus päästä itse Ilveksen SM-liigajoukkueeseen pelaamaan.

Hokkareiden toimintaan Kuukka liittyi 7-vuotiaana. Lapsuuden valmentajansa Kuukka muistaa olleen innokas, aktiivinen, esimerkillinen ja kannustava valmentaja. 1985-ikäluokkaan kuului paljon innokkaita ja hyviä pelureita. Joukkueessa pelasi kaiken kaikkiaan 3–4 kentällistä pelaajia ja tuolloin Hämeenkyröstä osallistuttiin Tapparasarjaan. Jäähalli ei ollut vielä valmistunut eli treenit pidettiin tuolloin vielä ulkojäillä Koskilinnan läheisyydessä.

Hokkareiden paidassa Kuukka pelasi yhden kauden ja sen jälkeen hänet kutsuttiin Tapparan länsipuolen joukkueeseen. Tuon ajan mukaisesti junnut saattoivat siirtyä jo varhain Tapparan tai Ilveksen joukkuesiin Jokusen Tapparassa pelatun vuoden jälkeen hän siirtyi itselleen kotoisamman Ilveksen riveihin. Juniorivuosilta on saavutuksena muun muassa Ilveksen joukkueen kanssa voitettu C nuorten suomenmestaruus.

Vaikka aika Hokkareissa jäi yhteen kauteen Kuukka näkee Hokkarit perustana ja valtavana ponnahduslautana ammattilaisurheilijauralleen ja koko elämälleen. Harrastaminen Hämeenkyrössä on ollut helppoa, turvallista ja ilmapiiri on ollut kannustava. Harrastuspuitteet ovat olleet kunnossa jo ennen jäähalliakin ulkokaukaloiden myötä. Ulkojäille on ollut pikkujunnuna helppo lähteä luistimet pulkan kyydissä ja kentältä on aina löytynyt pelikavereita. Peleihin on päässyt mukaan, vaikka toisinaan pelaajien ikähaitari on ollut suuri.

”Jos Hokkareita ei olisi ollut, olisiko minusta tullut ammattijääkiekkoilijaa?” Kuukka pohdiskelee.

Kansainvälinen ura

17- vuotiaana Kuukka pääsi mukaan nuorisomaajoukkueeseen ja pelaamaan alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin. Tuolloin ajatus ammattilaisurasta jääkiekkoilijana sai vahvistusta. Tuohon aikaan nuoren pelaajan oli haastavaa saada pelipaikkaa liigajoukkueesta. Ilveksen A-junioreissa pelanneen Kuukan agentti suosittelikin lähtemään Kanadan suuntaan hakemaan lisää kokemusta. 17-vuotiaan nuorukaisen lähtö hieman puutteellisella kielitaidolla valtameren toiselle puolelle vaati paljon rohkeutta. Kanadan WHL sarjassa pelaaminen oli Suomeen verrattuna paljon ammattimaisempaa ja kilpailullisempaa sekä pakotti kehittymään niin pelaajana kuin ihmisenä. Kahden Red Deer Rebelsissä vietetyn kauden jälkeen Kuukka palasi takaisin Suomeen ja solmi SM-liigasopimuksen.

Kuukka on aina haaveillut pelaamisesta ulkomailla. Samalla kuitenkin kunnianhimoisella kilpaurheilijalla on ollut selkeä tavoite pelata mahdollisimman korkeatasoisessa sarjassa. Kotimainen SM-liiga on tunnetusti yksi maailman kovimmista jääkiekkosarjoista ja sen myötä pelikausia kotimaassa kertyikin runsaasti.

Ajatus ulkomaan pelikentistä nousi uudelleen esiin, mutta tällä kertaa perimmäinen syy ei ollut pelkästään jääkiekossa. Vaikka jääkiekko on edelleen intohimona, tahtoi Kuukka päästä kokemaan uusia asioita ja näkemään maailmaa. Jääkiekon myötä on avautunut mahdollisuus päästä nauttimaan elämästä esimerkiksi Mont Blanc vuoriston kupeeseen.

Kansainvälisen uran myötä ystäviä on kertynyt ympäri maailmaa. ”Kiekossa on parasta, että mihin maailman kolkkaan ikinä menetkin pelaamaan, ympärillä on aina heti 20 kaveria!” Kuukka toteaa. Jokaisella joukkueen pelaajalla on sama tavoite ja päämäärä, asioita tehdään yhdessä ja tietysti kilpaillaan yhdessä. Ja kun kiekko aikanaan jää taustalle, ystävyyssuhteet joukkuekavereihin säilyvät.

Ajatuksia tulevaisuudesta ja terveisiä tämän päivän junioripelaajille

Tärkeimpinä asioina Kuukka mainitsee junioreille monipuolisen harrastamisen, liikkumisen ja ystävien kanssa yhdessä ilon kautta tekemisen. Liian nuorena ei pitäisi joutua valitsemaan yhtä lajia vaan pyrkiä yhdistämään useampia eri harrastuksia. Jääkiekkoilijalta vaaditaan paljon erilaisia ominaisuuksia ja mahdollisimman laaja liikkuminen vahvistaa ja kehittää pelaajaa kokonaisvaltaisesti. ”Antaa lasten liikkua, tehdä ja touhuta, se on iso palvelus lapsen tulevaisuutta ajatellen” kiteyttää Kuukka.

Tekemisessä ja harjoittelussa tulee aina säilyttää ilo ja leikkisyys. Vaikka ammattilaisuus vaatii periksiantamattomuutta ja kovaa työntekoa ei pidä unohtaa ystäviä ja hauskuutta tekemistä kohtaan! ”On iso vaikutus, kuinka hyvin teet työsi ja saat aikaan, jos ilo häviää tekemisestä.” Kuukka toteaa. Jääkiekon saralla mikään ei ole poissuljettua vanhempanakaan junnuna, kunhan motivaatiota, halua ja intohimoa lajia kohtaan löytyy!

Mikko Kuukka aikoo jatkaa ammattilaispelaajauraansa niin pitkään kuin homma on kivaa, kroppa kestää ja vauhtia riittää. Pelaajauran jälkeinen maailma on vielä avoin. Edessä on luultavasti paluu koulun penkille. Elämä urheilun parissa joka tapauksessa jatkuu – tavalla tai toisella.

Lue myös Yhteiskoulun kaukalosta jääkiekkoammattilaiseksi- Jyri Niemi